I'm a failure, baby

Olen vältellyt tänne kirjoittamista pari päivää... Siihen on syykin. Sorruin oksentamaan. En vain yhden kerran, vaan kerran maanantaina, kaksi kertaa tiistaina ja tänään. Syy tähän on painon nousemiseni. En edes ahminut oksennus kerroilla, söin "normaalisti", mutta sitten iski paniikki. Masentaa ja pelottaa. Masentaa siksi, koska en ole oksentanut niin pitkään aikaan ja lupasin itselleni olla oksentamatta. Sitä voisi verrata siihen, kun on alkoholisti ja lupaa olla juomatta, mutta sitten sortuu. Kaikki se suuri työ sen eteen, että olen ollut oksentamatta on menetetty. Pelottaa, sen takia, koska tiedän, että voi taas hyvin sortua ahmimis-oksentamis kierteeseen. Sillä kun on oksentanut mahasi on aivan tyhjä ja pian tulee nälkä ja sitä helposti sortuu ahmimaan ja sitten oksentamaan ja taas ahmimaan ja oksentamaan ja ahmimaan ja oksentamaan ja ahmimaan ja oksentamaan, kunnes sen kierteen saa lopetettua ja se ei todellakaan ole helppoa. Se oli elämäni vittumaisinta aikaa. Mutta kai tästä kaikesta on syytettävä vain itseään, lihoin koska menin syömään öisin "muun perheen" jogurtteja (=valion jogurtteja, jotka eivät olleet rasvattomia), joissa on 160 kcal tai 140 kcal per purkki, söin niitä ainakin 3 tai neljä per yö. Mikä ihme minut sai edes syömään niitä? Vittu. Päässäni ajattelin joka ilta "syö vain, sinunhan pitää saada painoa", toinen syy oli, että olen aina ollut tunnesyöppö. Jos olen masentunut/yksinäinen/tylsistynyt ym., niin ruokaa menee kurkusta alas ennätys paljon. Ylä-asteen alkuajoilla (ja ala-asteen lopussa) muistan syöneeni valtavia määriä kaikkea roska(=paska)ruokaa yksinäisyyteeni, mm. kerran muistan syöneeni kokonaisen pirkan suklaakeksi-paketin, jäätelöä ja juoneeni juissi purkin, siksi koska minua ei kutsuttu erään luokkalaisen tyttöni syntymäpäiville. Muistan oikein, kun odotin innolla sitä, että äitini tulisi kaupasta noiden herkkujen kera ja saisin tunkea itseni täyteen ruokaa, niin että olen tunnoton ja minun ei tarvitsisi miettiä kaikkia niitä paskoja tunteita, jotka yksinäisyys minulle aiheutti. Rakastin (ja rakastan vielläkin) itseni syömistä ähkyyn asti, silloin ei tarvitse ajatella mitään, koska ruuan ahmiminen turruttaa kehon lisäksi myös mielen. Mutta, söin siis tasan kulutukseni verran joka päivä, kahden viikon ajan, mutta sain noin +700 kcal per yö, joka tekee viikossa 4200 kcal. Eli jos ihminen "tarvitsee" +700 kcal lihoakseen 100g, lihoin viikossa 700g, eli joka päivä 100g, tein tätä kaksi viikkoa ja lihoin 1,5 kg. Tiedän, että olen alipainoinen, mutta noin nopea painonnousu saa pään sekaisin. Tuntui, että painonnousu lähti käsistä ja niin päätin oksentaa. Oikeasti, ensin otin rauhallisesti sen, että painoni on noussut ja tyynnyttelin itseäni ajatuksella "no, nyt syöt sitten kulutuksesi verran pari viikkoa ja sitten taas pikku hiljaa nostat painoa", (sillä aion nostaa painoani ja minulla on tietty paino tavoite uudeksi vuodeksi, kuten halusin kontrolloida painoni laskemista joskus, haluan myös pitää sen nousemisen tarkassa kontrollissa) mutta sitten en saanutkaan jogurttejen syömistä lopetettua. Hävettää oikein sanoa se "en saanut syömistä lopetettua". Tuntuu, kuin olisin antanut kaiken kontrollini pois.
Oksentaminen ei todellakaan ole hyvästä kenellekään, se vie kehosta kaikki nesteet ja mahahapot polttavat hampaat, kurkun ja koko suun. Oksentamisen jälkeen minulla on sellainen outo olo... Tärisyttää ja huippaa vähäsen. Eilen oksentamisen jälkeen yritin pistää käsivoide purkkini kantta paikoillen, mutta se ei onnistunut ja kansi tippui maahan, koska käteni tärisivät niin paljon.

Mutta, nyt otan itseäni niskasta kiinni, syön kulutukseni verran, tasaisesti päivän mittaan, oikeanlaisia ruoka-aineita, enkä sorru muun perheen jogurtteihin. Lupaan sen ja jos sorrun ahmimaan niitä pirun jogurtteja öisin tai oksentamaan, niin raportoin aiheesta heti tänne. (ps. olisi kiva saada kannustavia viestejä koskin tätä lupausta ;))
Elikkäs eipä tässä muuta, joten adios amigos.