Muistoja.

Tuli tänä aamuna meikatessani mietitittyä, että mistä aiheesti kirjoittaisin seuraavaksi blogiini. Rupesin siinnä sitten muistelemaan kaikkea mitä syömishäiriö-ajallani on minulle tapahtunut. Mieleen tuli ne ajat, jolloin viellä oksentelin, nyt kerron teille oksentelukokemuksistani, ne ovat olleet minulle erittäin epämiellyttäviä ja olen iloinen, että nuo ajat ovat nyt jääneet taakse (toivottavasti) Tekstin tarkoitus on kertoa, millä tavalla oksentelu pilasi elämääni, miten se on harmillista ihmiselle, niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Mutta pitemmittä puheitta, antakaa, kun kerron tarinoita elämästäni.
Ensimmäisen oksentelu-kerran muistan kuin eilisen. Se tapahtui syyslomalla. Sinä päivänä olin syönyt 'terveellisesti' (syömishäiriöni alkuvaiheilla, söin terveellisesti, vähensin rasvaa, söin salaatteja, ei karkkia, tai mitään muuta makeaa, näin ne syömishäiriöt kait yleensä alkaakin), lounaaksi söin kreikkalaista salaattia, jonka äitini oli ostanut citymarketin tiskistä. Illalla isäni lähti tuttavansa luo viettämään iltaa (isäni ei ole mikään alkoholisti ym. vaan ottaa hyvin vähän alkoholia ja todella harvoin, sitä näkee pienessä humalassa vain juhannuksena tai esim. muiden 50-vuotis päivillä), äitini vei isäni autolla sinne. Minä lähdin mukaan, että saisin ostettua Pepsi Maxia R-kioskilta matkalla, kello oli nimittäin jo sen verran, ettei muut kaupat olleet auki. Kotiin tullessani, telkkarissa oli Tomb Rider. Katsoin Lara Croftin (=Angelina Jolien) vartaloa, se oli kiinteä, upea, täydellinen. Katsoessani elokuvaa join pepsi maxia ja "näykin" vähän kreikkalaisen salaattini loppuja, jotka olivat jääneet lounaalta. Join ainakin yli puolet pepsi max pullosta (1,5 litran pullo) ja mahani alkoi pömpöttämään ja mahalaukku tuntui kireältä. Katsoin taas Lara Croftia ja sen jälkeen itseäni peilistä. Mahani oli HIRVEÄ! Menin sänkyyni apeana näykkimään lisää salaattia (=lohduttamaan itseäni ruualla, kuten tein ala-asteella, kun olin yksinäinen) Sitten äitini huusi ala-kerrasta, että menisi hakemaan isääni kotiin. Veljenikään ei ollut kotona, olin siis yksin. Silloisia ajatuksia en tarkemmin muista, mutta menin vessaan ja tökin sormillani kurkkuani epätoivoisesti, vähän ajan kuluttua sain aivan vähän tulemaan ulos, se kaikki oli melkein pepsi maxia (joka on siis melkein kaloritonta 0.3 kcal/desilitra), sen jälkeen oloni oli ... laihempi. Silloin en arvannut millaiseen oksentelu-kierteeseen joudunkaan.
Syömishäiriöni takia tykkään leipoa muulle perheelle, tein äitienpäiväksi aivan upean täytekakun. Mutta sitten minunkin teki mieli syödä sitä, mutta enhän voinut, olihan äitini kotona = hän kuulisi oksenteluni) Joten ajoin äitini pois kotoa huutamalla hänelle, tuntuu pahalta nykyään miettiä, mitä mielipahaa sain aikaiseksi omalle äidilleni ja viellä äitienpäivänä... Kadun tätä tekoani suuresti.
Lomalla olimme Tallinnan-laivalla risteilyllä, ja tehän tiedätte millaisia ihania karkkia-laatikoita laivan tax free on täynnä. Noh, olin koko päivän ollut syömättä (juonut vain valion karviais-boysenmarja mehukeiton (250ml)) ja tottakai minulla oli kuolettava nälkä. Noh, tuttuni (joka oli meidän perheen mukana) oli jo kerennyt käydä tax freessä, hän oli ostanut maailman parasta suklaata, sellaista nougat-suklaata, joka suli suussa. Illalla istuimme eräässä baarissa ja äitini tilasi irish coffeen. Hän tarjosi sitä minulle ja tottakai maistoin, sitten tuttuni tarjosi minulle tätä syntisen hyvää nougat-suklaata. Siitä se sitten lähti, sanoin, että minua nukuttaa ja lähdin hyttiäni päin. Oikeasti ajattelin, että kävisin tax freessä ja ahmisin itseni täyteen suklaata. Ja niinhän siinnä kävikin. Vanhempani olivat ostaneet suku lakuja ja antaneet niitä minulle. Hyttiin päästyäni kaivoin tax free ostokseni ja suku lakut laukusti ja AHMIN kunnolla. Tungin itseni aivan täyteen dumlea, suku lakua, pähkinöitä, sisuja, vaahtokarkkeja ja kaikkea muuta tax free löydöksiäni (kulutin siis ihan tolkuttoman määrän rahaa tax freessä). Sitten päätin tottakai oksentaa. Olin siis suunnitellut oksentavani kaiken pois jo kun istuimme baarissa ja suunnittelin ahmimistani. Mietin, että ei hemmetti naapurihyttiläiset kuulee, joten päätin mennä suihkuun. Laivalla nimittäin on kätevästi suihku ja vessa samassa, samalla voit oksentaa wc-pönttöön ja olla suihkussa. Miettikää, sillä välin, kun muut viettivät hauskaa iltaa, minä olen ahmimassa ja oksentamassa hytissäni. Ai että kaduttaa, kun muilla oli kulma ollut viellä hauskaa. Ja kaikki mitä olin syönyt, oli sellaista "ei niin helposti ulos tulevaa" (kuten dumlet) ja sain työntää sormiani kurkkuun todella monesti. Joka oli todella epämiellyttävää.
Kerran jäin yksin kotiin. Silloin telkkarista tuli Blade-elokuva. Arvatkaa mitä minä tein? Aivan, arvasitte oikein ahmin ja oksentelin. Aloitin pikakaurapuurolla, silloin meillä oli jotain vanhentuneita kaurapuuro hiutaleita, mutta ei se mitään, vetta ja hiutaleita sekaisin lautaselle ja eikun mikroon, päälle viellä PALJON mansikkahilloa ja hyvä tulee. Sitten oksensin. Seuraavaksi söin pääsiäiskakkua, joka oli sellainen minttusuklaakrokantti-hyytelö kakku, oksensin. Sitten tein pirkan juusto-pastaa, koko pussin ja oksensin, sitten lisää kakkua, oksensin, sitten viellä vedin sipsejä ja menin suihkuun ja oksensin suihkun lattialle, kyllä olen oksentanut suihkun lattialle. Myönnän. Miettikää en lähtenyt mummolaan, koska halusin ahmia ja oksentaa kotona, säälittävää!
Eräänä lauantaina kävin ostamassa Lidlistä jäätelö'ä, siellä ne ovat sellaisissa "laatikoissa", ahmin koko paketin. Luulin, että saisin olla kotona viellä pari tuntia yksin ja oksentaa ihan rauhassa, mutta ehei. Sitten tuli porukat, panikoin, mitä voin tehdä? Nehän kuulevat jos oksennan vessassa. Sain idean, oksennan siihen jäätelölaatikkoon huoneessani ja kaadan oksennuksen sitten vessaan. Ja näinhän kävi. Oksensin siis omassa huoneessani. Oksennusta lensi jaloilleni ja lattialle, kun kyyristelin jäätelöastian päällä, sillä astiaan oli vaikea osua. Ällöttävää, tiedän.
Uusi vuosi pitäisi olla hauskaa aikaa, mutta ei minulle. Meillä oli valkosipuli-voi-patonkia, perunasalaatti ja kaikkea muuta ihanaa. Joka uusi vuosi, kaikki tutut tulevat meille ja juhlimme yhdessä. Viime uuden vuoden vietin keittiössä syömässä ja yläkerran vessassa oksentamassa, toivoen, että kukaan ei kuulisi. Olipa siinnäkin mukava uusi vuosi, en edes valanut tinaa tai nähnyt raketteja tai pelannut korttia muiden kanssa, koska oksentelu vie niin paljon aikaa. Kaikki varmana ihmettelivät, miksi vetäydyin yläkertaa koko illaksi ja yöksi, mutta enhän minä välittänyt, sillä pitihän minun saada kaikki se ahmimani ruoka pois itsestäni.

Näin "mahtavaa" minun oksentelu aikani oli. Teksti voi kuulostaa vihamieliseltä, mutta ei voi muuta kuin olla pettynyt ja vihainen itseensä, kun muistelee millaisia tyhmyyksiä on tehnyt. Toivottavasti otitte neuvosta vaarin ja ette aloita oksentelua, se oikeasti pilaa elämänne.